Marsu käy kirjamessuilla

Marsun tämänhetkisessä sijaintikaupungissa järjestettiin viime viikonloppuna Elämysviikonloppu-tapahtuma, jossa kaupungin mahtavan-upeaan messukeskukseen oli sullottu yhtä aikaa peräti viidet eri messut. (Olikohan niitä viidet? Kauheen monet ainakin.) Koska yhdet messuista olivat kirjamessut, oli selvää, että Marsu lipuisi paikalle ennemmin tai myöhemmin. Tulette tuntemaan tapani tämän blogin edistyessä.

Toisin kuin Hamsteri-toverinsa, on Marsu mitä ansioitunein hamstraaja. Kerään kaikenlaista ja olen huono luopumaan asioista. Toisaalta keräämäni materiaalit saavat usein käpälissäni uuden muodon - tästä lisää myöhemmin - ja toisaalta nykyään kiikutan usein tylsimpiä löytöjäni antaumuksella kierrätykseen, kun kyllästyn jemmaamaan niitä kaapeissa. Ainakin tällä hetkellä asuntomme säilytystilan rajallisuus asettaa rajoja myös hamstrausharrastukselle, mikä taitaa olla vain hyvä.

Ja siittä takaisin kirjamessuasioihin. Olin tämänvuotiseen messutarjontaan hieman pettynyt, sillä antikvariaatteja oli messuilla tarjolla selvästi aikaisempaa vähemmän ja varsinaisten kirjakauppojen lisäksi samaan halliin oli tungettu vielä eduskuntavaalikampanjojaan tekevien puolueiden kojut. Niinpä messusaaliini jäi perin vähäiseksi, mistä tosin sekä kukkaro että Lundia kiittävät. (Lundiassa on hyllytilaa arviolta 10 metriä, josta käytössä tällä hetkellä arviolta 24 metriä, kun monessa hyllyssä on tavaraa kahdessa rivissä.)

Pari aarretta piti kuitenkin hankkia antikvariaattien pöydiltä.



Astrid Lindgrenin Marikki oli pienokaisena ollessa lempikirjojani, eikä pelkästään siksi, että samaistuin voimakkaasti sen nimihahmoon ja hänen sisaruussuhteeseensa (jossa siskoa rääkätään ja kiusataan olan takaa, mutta lopulta sisko on silti tärkein ihminen maailmassa). Tämä teos löytyi Pohjanmaan kirjamyynnin (olikohan se sen nimi?) messuosastolta viiden euron korista.



Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä on esimerkki sarjastamme "pimeitä suomennoksia". Tämäntyyppinen suomen oloihin sovellettu kaunokirjallisuus herättää minussa hilpeyttä ja jonkinlaista hellyyttä. Nykyään ei suomennoksia enää tehdä tällä tavalla. Tämä Robinson Crusoe -mukaelma löytyi antikvariaatti Makedonian pöydältä.

Kuten ystäväni Hamsteri, minäkin pahoittelen näiden ensimmäisten lisäämieni kuvien laatua tai pikemminkin laaduttomuutta. Ensi kerralla kuvatessani käytän jalustaa. Tai ainakin laitan valot päälle ja pidän kamerasta kiinni molemmin käsin.