Puseron uusin elämä

Kaapissani on pyörinyt jo pitkään Ragazzin valkoinen puuvillaneulepusero kultaiselta 90-luvulta. Vaate ei imarrellut naisellista vartaloani ollenkaan, vaan olisi vaatinut 20 kiloa sorjemman tytönheilakan ruumiinrakenteen. Pääntiekin ahdisti. Puseron pitsikuosi vain oli niin ihanan suloinen, että en malttanut millään lempata roivelia kierrätykseen. Sitten päivänä muutamana tajusin, että nätti nojatuolini kaipaisi surkeasti uutta sohvatyynyä kaverikseen. Tuumasta toimeen.

Puserolle kävi näin:



(Unohdin siis tapani mukaan ottaa virallisen "ennen"-kuvan, mutta tästäkin saa vielä ihan hyvän käsityksen vaatteen alkuperäisestä luonteesta.)

Mittasin siis aluksi vanhan tyynynpäällisen ja leikkasin puserosta sopivankokoisen kiekäleen mittojen mukaan. Muistin jopa lisätä saumavarat ja pienen kääntövarankin päällisen aukinaiseksi suunniteltuun sivuun.

Huomasin leikatessa, että puseron nurja puoli oli pinnaltaan vielä ulkopuoltakin kivempi ja eläväisempi, ja niinpä tyynyn oikeaksi puoleksi valikoitui alkuperäisen puseron sisäpuolella ollut pinta. Surautin saumat ompelukoneella (tilanpuutteen vuoksi en omista vielä saumuria, vaikka sellaista olen himoillut jo vuosikaudet) ja ompelin aukinaiseen sivuun nepparit. Aikaa koko operaatioon kului yhteensä pari tuntia, josta suurin osa alun leikkuuötväilyyn ja lopun nepparien kiinnitykseen.

Lopputulos näkyy tässä:



Sitten vielä yleiskuva tuolista, joka on aikanaan ostettu kympillä Porin Kontti-kierrätystavaratalosta (SPR). Verhoilu alkaa olla ihan pikkuisen nuhruinen käsinojista, mutta hyvin on tuoli muuten pitänyt pintansa.



Lopuista puseronjämistä on tarkoitus askarrella uudet ranteenlämmittimet vanhojen, ilmeisesti kadottamieni tilalle. Niistä sitten myöhemmin.