Kiiltonahkaa

Teoriassa kannatan lastenvaatehankinnoissa ennakointia, mutta käytännössä se on usein hankalaa. Aina ei ole helppo arvioida, mitä kokoa lapsi seuraavalla kuraleikkikaudella käyttää. Lisäksi maku voi parissa vuodessa muuttua niin, että hamstratut kledjut hiertävät silmiä, kun ne pitäisi ottaa käyttöön.

Kaikki pukineet eivät kuitenkaan - onneksi - ole vuodenaikaan saati muotiin sidottuja. Silti on kiistatta sulaa hulluutta ostaa koon 28 jalkineet odottamaan käyttäjää, joka tallustaa tällä hetkellä kaksvitosen popoissa.

Mutta hei: olisitteko itse jättäneet ostamatta nämä:

Tapasin uudenveroiset nahkakengät, 3 e.

(Sen kasvuajan näitä säilyttää vaikka kirjahyllyssä. Piiloon en ainakaan pane.)

Pyöriäisiä

Parasta on näyttää lempikirpparinsa ystävälle ja nähdä, että hänkin tykkää paikasta. Voi kun voisin esitellä myös kiertokumppanini löydöt! Hänellä todella on silmää vaatteille.

Kaikki kirppariostot Lanttila, Lahti.

Tällä reissulla keskityin itse vaihteeksi lähinnä esineisiin. Itselleni löysin vain punaisen puolihameen kahdella eurolla. Vaatteissa olenkin pitkään vierastanut punaista, mutta keittiöesineistön sävymaailma on jatkunut katkeamatta jo vuosia:

Juuri olin kaipaillut kuopuksen syntymäpäiväkakulle kakkulautasta, ja se löytyi 50 sentillä.

Takaa vähintään yhtä kaunis:

Ajattelin kokeilla tuota kukkaa painomuottina johonkin juttuun. Sitten myöhemmin...

Seuraava oli pitkästä aikaa melkoinen heräte ja kalliskin vielä. Kaupan päälle epätarkka kuva:

Metallinen reikäkuvioitu tarjotin, 2,50 e.

Tämän ostin puhtaasti esteettisistä syistä. Sieltä se huusi minua sotkuisesta korista muun roinan välistä ja se oli menoa. Voisin kuvitella, että tuikkuvalo suodattuisi rei'istä kauniisti.

Tässä yhteydessä nuuskin tilaisuuden raportoida lempileivontakulhoistani, jotka ovat Fiskarsin Fiskamin-sarjaa 1960-luvun alkupuolelta. Kulhot ovat päätyneet meille kahtaalta: isompi äidiltäni ja pienempi isänäidiltä.

Seuraavasta kuvasta näkyy, että kamerat ovat tässä taloudessa puolison alaa. Pyydän häntä opettamaan minulle tarkennuksen jalon taidon, mutta sitä ennen tuttua laatua:

Hupsu pallorannekoru 50 snt.


Tämän toppatakin kuvittelin ostavani kuopukselle, koska se on kokoa 92. Yllättäen mahtui kuitenkin vielä esikoisellekin. HenkkaMaukkaa, 2 e. Mitään vikaa en keksinyt, ehkä kertaalleen pesty, koska on yhä uudenkuohkea.

Kirpparireissu ei kuitenkaan ollut yksin hauska, vaan siihen liittyi aimo annos haikeutta. Tämänkertainen kierroskumppanini oli yksi harvoista sielunsiskoistani, ja hän on nyt muuttamassa kauas, kauas pois. Läksiäislahjaksi hän suunnitteli ja ompeli minulle tilkuista pienen laukun:

Keskimmäinen pallo jatkuu taa:

(Design by Szilvia Braz.)

Tulee niin kova ikävä. ♥

Punakeltaoranssi

Meillä on pirtinpöytä, jonka pintaa ei ole lakattu. Suojakseen kansi siis tarvitsee jotakin, ja liki kolme vuotta sitten kiinnitimme sille nastoilla maailman kauneimman vahakankaan:

(Vanha kuva, jossa myös muinainen löytö: 50-luvun mallinen tyllerömekko. Muistaakseni 1 e.)

Kolme vuotta on pitkä aika varsinkin, kun pöydän päädyissä on istunut kaksi lasta seivästämässä liinaa haarukoillaan. Olin jo lähes varma, että korvaajaa ei löytyisi, mutta:

Kangas Eurokankaasta 14,90 e/m. En vielä tiedä, hennonko nastoittaa tätä. Toisaalta kuopus on kova kiskomaan kaiken alas.

Päädyssä nähtävissä Humppilan peltipurkki maissinaksuille 5 e (Patina, Lahti) sekä kaksi retromuovimukia à 50 snt (Cetori, Lahti). Punaisessa mukissa isosiskon eilen poimimat vuokot pikkusiskolle.

Aiemminkin kuvasin yo. tykötarpeet, mutta tarkennus meni harmittavan pieleen enkä kehdannut blogittaa. Tänään näemmä kuvasensuurini on löyhempi, joten täältä pesee:

Jollei viihdy praakaamassa kahvikupin äärellä, kirppis on oiva tapa tavata samanhenkisiä ystäviä. Huomenna kierrokselle vanhan koulukaverin kanssa, toivottavasti tännekin päätyy raportoitavaa!