Virkkuukoukkuanarkismi

Neulegraffitit ovat mielestäni hienoja. En ole vielä saanut päätettyä, ovatko ne hyväksyttävämpi kaupunkikuvan muokkaamisen tapa kuin “perinteiset” tägit, mutta mutu-tuntumalla muodostettu arvioni kuuluu, että ovat. Perusteena pidän sitä, että tussilla tai sprayllä tehtyjen tägien tai maalausten poistoon tarvitaan kalliita ja voimakkaita kemikaaleja, tietynlaiset sääolosuhteet ja erityistä ammattiosaamista, kun taas neulegraffitien poistoon nopeaa ja työkaluksi riittää sakset. Aktivistit muodostavat ryhmiä ja nimittäivät toimintaansa yarn bombingiksi tai knit graffitiksi. Yhtä ryhmää, Knitta Pleasea, voi katsella vaikkapa täällä. Myös Juliana Santacruz Herreran katutaide on vallan hienoa. Pidän siitä, että kaupunkitilaa voi ottaa haltuun tällaisella rauhanomaisella keinolla, jonka tarkoituksena on rakentaa, ei tuhota. Vaikka en ole ihan varma, mitä pitäisi ajatella esimerkiksi näistä töistä. Onkohan välineiden omistajilta kysytty lupaa? (Toimituksellinen huomautus / aasinsilta: Hamsteri! Eikö olisi jo meidänkin aika vetää virkatut sukkahousut päähän ja lähteä yön pimeydessä neulomaan pannulappuja ratsastajapatsaan päälle? Paavo Nurmikin tarvitsisi kunnon vaatteet, ehkä jopa kokohaalarin ja kommandopipon.)