Virkkuukoukkuanarkismi

Neulegraffitit ovat mielestäni hienoja. En ole vielä saanut päätettyä, ovatko ne hyväksyttävämpi kaupunkikuvan muokkaamisen tapa kuin “perinteiset” tägit, mutta mutu-tuntumalla muodostettu arvioni kuuluu, että ovat. Perusteena pidän sitä, että tussilla tai sprayllä tehtyjen tägien tai maalausten poistoon tarvitaan kalliita ja voimakkaita kemikaaleja, tietynlaiset sääolosuhteet ja erityistä ammattiosaamista, kun taas neulegraffitien poistoon nopeaa ja työkaluksi riittää sakset. Aktivistit muodostavat ryhmiä ja nimittäivät toimintaansa yarn bombingiksi tai knit graffitiksi. Yhtä ryhmää, Knitta Pleasea, voi katsella vaikkapa täällä. Myös Juliana Santacruz Herreran katutaide on vallan hienoa. Pidän siitä, että kaupunkitilaa voi ottaa haltuun tällaisella rauhanomaisella keinolla, jonka tarkoituksena on rakentaa, ei tuhota. Vaikka en ole ihan varma, mitä pitäisi ajatella esimerkiksi näistä töistä. Onkohan välineiden omistajilta kysytty lupaa? (Toimituksellinen huomautus / aasinsilta: Hamsteri! Eikö olisi jo meidänkin aika vetää virkatut sukkahousut päähän ja lähteä yön pimeydessä neulomaan pannulappuja ratsastajapatsaan päälle? Paavo Nurmikin tarvitsisi kunnon vaatteet, ehkä jopa kokohaalarin ja kommandopipon.)

Perintökorut rintamerkkikoneella

Elokuussa opiskelijajärjestön sihteerinä ahertavalla Marsulla riittää työtä enemmän kuin ehtisi tehdä. Niinpä kaikki vähänkään enemmän aikaa tai järjestelmällistä työskentelyä vaativat käsityöprojektit on laitettu toistaiseksi hyllylle (tai Marsun arkistointimenetelmien alkeellisuuden vuoksi tässä tapauksessa kasaksi nurkkaan). Keskittymiskyky ja käytettävissä oleva aika sanelevat nyt projektien luonteen ja koon: heti valmista, helppoa, pientä ja nättiä. Kun nukkekotihaavekin osoittautui liian aikaavieväksi, jäljelle jäivät nämä:

Rintamerkit on tehty Badgematic Button GmbH:n 38 mm:n laitteella. Kuvat on leikattu naistenlehtien kuvista – jutussa esiteltiin muotikoruja. Pidän kovasti erilaisista rintakoruista ja muistakin helyistä, mutta pelkään aina hukkaavani ne. Rintanappiin tallennettu koru pysyy hyvin kiinni puserossa ja on sitä paitsi edullinen hankkia (eikä sen hukkaaminen siis ole suunnaton taloudellinen menetys, toisin kuin olisi jos hukkaisin esimerkiksi kilon aitoja makeanveden helmiä).