Kevättä sohvalle!

Tilkkutyöt ovat aina edustaneet minulle suurinta mahdollista vapautta. Kevään aurinko ja käytöstä vapautetut kodintekstiilit inspiroivat päivittämään violetinkukertavat sohvatyynyt uuteen ulkoasuun. Uusien päällisten malli ja ohje on muokattu Gerd Gellein Merkesdalin Punavalkoisia tilkkutöitä -kirjan mallista. Nauhojen ompelu tilkkusaumojen päälle oli hauskaa, mutta työlästä. Nyt himoilenkin taas uuden tilkkutyön aloittamista. Osa tilkuista on jo valmiiksi leikattuina!

Virkkuukoukkuanarkismi

Neulegraffitit ovat mielestäni hienoja. En ole vielä saanut päätettyä, ovatko ne hyväksyttävämpi kaupunkikuvan muokkaamisen tapa kuin “perinteiset” tägit, mutta mutu-tuntumalla muodostettu arvioni kuuluu, että ovat. Perusteena pidän sitä, että tussilla tai sprayllä tehtyjen tägien tai maalausten poistoon tarvitaan kalliita ja voimakkaita kemikaaleja, tietynlaiset sääolosuhteet ja erityistä ammattiosaamista, kun taas neulegraffitien poistoon nopeaa ja työkaluksi riittää sakset. Aktivistit muodostavat ryhmiä ja nimittäivät toimintaansa yarn bombingiksi tai knit graffitiksi. Yhtä ryhmää, Knitta Pleasea, voi katsella vaikkapa täällä. Myös Juliana Santacruz Herreran katutaide on vallan hienoa. Pidän siitä, että kaupunkitilaa voi ottaa haltuun tällaisella rauhanomaisella keinolla, jonka tarkoituksena on rakentaa, ei tuhota. Vaikka en ole ihan varma, mitä pitäisi ajatella esimerkiksi näistä töistä. Onkohan välineiden omistajilta kysytty lupaa? (Toimituksellinen huomautus / aasinsilta: Hamsteri! Eikö olisi jo meidänkin aika vetää virkatut sukkahousut päähän ja lähteä yön pimeydessä neulomaan pannulappuja ratsastajapatsaan päälle? Paavo Nurmikin tarvitsisi kunnon vaatteet, ehkä jopa kokohaalarin ja kommandopipon.)

Perintökorut rintamerkkikoneella

Elokuussa opiskelijajärjestön sihteerinä ahertavalla Marsulla riittää työtä enemmän kuin ehtisi tehdä. Niinpä kaikki vähänkään enemmän aikaa tai järjestelmällistä työskentelyä vaativat käsityöprojektit on laitettu toistaiseksi hyllylle (tai Marsun arkistointimenetelmien alkeellisuuden vuoksi tässä tapauksessa kasaksi nurkkaan). Keskittymiskyky ja käytettävissä oleva aika sanelevat nyt projektien luonteen ja koon: heti valmista, helppoa, pientä ja nättiä. Kun nukkekotihaavekin osoittautui liian aikaavieväksi, jäljelle jäivät nämä:

Rintamerkit on tehty Badgematic Button GmbH:n 38 mm:n laitteella. Kuvat on leikattu naistenlehtien kuvista – jutussa esiteltiin muotikoruja. Pidän kovasti erilaisista rintakoruista ja muistakin helyistä, mutta pelkään aina hukkaavani ne. Rintanappiin tallennettu koru pysyy hyvin kiinni puserossa ja on sitä paitsi edullinen hankkia (eikä sen hukkaaminen siis ole suunnaton taloudellinen menetys, toisin kuin olisi jos hukkaisin esimerkiksi kilon aitoja makeanveden helmiä).

Nätti kassi ja muita kodintarvikkeita

Naisten paitapuserot ja miesten kauluspaidat ovat usein kauniskuviollisia, ja vaikka paita olisi kainaloistaan hiutunut veromoda tai henkkamaukka, on sen etu- ja takakappaleella vielä usein runsaasti käyttökelpoista materiaalia. Esimerkiksi tämän paidan kukkakuviot olivat vielä niin sieviä, että vaikka paita oli liian pienikin, en malttanut viedä sitä lumppuihin:



Olen hankkinut itselleni muutamia tuunausaiheisia kirjoja, sillä itsestäänselvätkään ideat eivät tunnu löytävän päähäni oma-aloitteisesti ilman ulkopuolista apua, vaan vaativat herättelyä ja kauniita kuvia syntyäkseen. Niinpä tämäkään paita ei ehtinyt hyllyllä kauaa vanhentua, kun tämän teoksen kassi-ideat herättivät tuunausinnon.

Leikkasin paidan etu- ja takakappaleista samankokoiset suorakaiteet. Käytin niitä kaavoina ja leikkasin vielä yhdet samankokoiset palat vanhasta vaaleasta ikkunaverhosta (vuoriksi). Hihoissa oli vielä juuri sopivasti ehjää kangasta, jotta sain tarpeeksi tilkkuja kantokahvoja varten. Ompelin kassin ja vuorin sivu- ja pohjasaumat ja tein kantokahvat taittamalla kankaan nelinkerroin. Viime hetkellä muistin jemmanneeni laatikkoihini joskus nättiä turkoosinsinistä reunapitsiä. Kiinnitin sitä siksakilla nappilistan etureunaan ja kumpaankin kantokahvaan.

Valmis kassi onkin aika nätti. Taidan tehdä näitä lisääkin vaikka joululahjoiksi.



(Koetin ottaa kuvan siten, että tekemäni hölmöt virheet näkyisivät mahdollisimman vähän. Mittasin ensinnäkin kantokahvojen kiinnityskohdat väärin, eikä kassista tullut läheskään symmetrinen. Lisäksi kahvojen koristelussa tapahtui jotain muutakin outoa, sillä toisessa kahvassa pitsi kiertää kahvan sisäreunaa, toisessa ulkoreunaa. Pitäisiköhän ruveta ajattelemaan ensin? :P)

Lopuksi vielä "muuten vaan"-kuva valokuvaustaustana toimineesta nojatuolista. Tämä kaunotar löytyi muutama vuosi sitten Kortepohjan ylioppilaskylän roskalavalta. Kannoin sen innosta puhkuen kotiin, jossa (silloin vielä avo-) mieheni katsoi minua kauhistuneena. "Näin jonkun laahaavan nojatuolia ulkona ja pelkäsin, että se olisi meidän Marsu. Et kai tosissasi aio ottaa tuota meille?"



Tuoli kuitenkin jäi ja niin jäi mieskin, joka viimeksi tänä aamuna klo 7.40 löytyi parvekkeelta koodaamasta istuen juuri tällä tuolilla. Eikä se mies kai mihinkään enää ole menossa, kun nyt jo kaksi vuotta on tyytyväisenä ollut naimisissa minun ja romukasojeni kanssa. (Nätti paketti tuolin jalkojen juuressa on muuten vanuun ja kankaaseen kääritty tiiliskivi, jota käytämme kesäisin ovistopparina pitämässä partsin ovea auki.)

Reiät piiloon

Kirpputorilta ja roskalavalta tehdyt löydöt saattavat joskus olla jo löytäessä hiukan rikki. En ole kuitenkaan antanut tämän seikan ollenkaan haitata tahtia. Päin vastoin rikkinäisestä kohdasta saattaa korjauksella muodostua suorastaan vaatteen "juju", jonka takia siitä saattaa lopulta tulla jopa rakkaampi kuin suoraan käyttökuntoisena dyykatusta kappaleesta.

Esimerkiksi otettakoon vaikkapa Hennes & Mauritzin punainen t-paita, jonka löysin alkukesällä Friitalan löytötorilta Ulvilasta varsin kohtuulliseen euron hintaan. Tai siskohan sen siis oikeastaan hyllyjen välistä minulle nosti.

Tarkemmassa havainnoinnissa puseron helmasta paljastui kuitenkin kaksi pientä reikää. Paita oli kuitenkin jo päätynyt kotiin asti, ja oli sitä paitsi niin oivan värinen, etten olisi malttanut sitä tankoon jättää vaikka olisin huomannut reiät ajoissakin. Siispä tuumasta toimeen.



Valitsin muutaman yhteensopivan kankaan Circus Flowers -applikaatiokuvioon, jonka olin jo aikaisemmin bongannut Cath Kidstonin Piristä ja korista -kirjasta. Piirsin kuvionosat kiinnisilitettävän liimaharson paperipuoleen, leikkasin ne irti muutaman millin muotoiluvaralla, silitin kuviot valitsemilleni kankaille ja leikkasin lopuksi kuvionosat kankaista piirrosten ääriviivoja pitkin pienillä saksilla. Sitten olikin hauska koota kuvio valmiiksi, poistaa taustapaperit kuvionosista kuin pienistä tarroista ja silittää kukka kokoon.



Jotta kuviot pysyisivät paikallaan, tein ompelukoneella muutaman koristetikkauksen ja käytin pätkän vanhaa muliinilankaa. Kun ei tulos sittenkään näyttänyt kyllin rouhealta, lisäsin vielä pari nappia. Lopulta kuviosta tuli oikein mieluinen ja nyt paita onkin ollut päällä about joka toinen päivä.




Saman tempun tein myös tälle kotitalon vintintyhjennyksen yhteydessä löytyneelle villatakille, jonka yli on ajetty katepillarilla. Sen hihoissa ja miehustassa oli lukuisia säännöllisiä reikiä. Jakku on aikanaan kerätty talteen purettavaksi ja uudelleen neulottavaksi (esim. villasukkia varten). Takin väri ja neulemalli kuitenkin viehättivät minua niin paljon, että en malttanutkaan purkaa sitä virkkuulangaksi, kuten aiemmin suunnittelin. Sen sijaan tikkasin reikien päälle tilkuista leikattuja tähtiä. Mallikuva tähteen löytyi mistäpä muualta kuin suuren suosikkisuunnittelijani Cath Kidstonin edellämainitusta kirjasta.

Paksua takkia oli sit sevverra vaikee saar ompelukonnee jala al et emmää kyl toist kerttaa ruppe. *tukahdutettuja kirosanoja*



Takista tuli kumminkin tuunattuna niin kiva, että tuntuu kannattaneen kiroilusta huolimatta.

Popopöhkön perilliset

Omenan etäisyys puusta ja niin poispäin. Parin euron ballerinoilla ilahdutin tyttäriä enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Jopa nuorempi - jonka kengänkoko sivumennen sanoen on jo ruhtinaallinen 19 - raahusti ilosta kirkuen ympäri huushollia liian isoilla töppösillään. Vaaleanpunaiset kengät ovat siis vielä aivan liian suuret ja farkkuisetkin vähän, mutta viis siitä. Kannatti kopata mukaan. Geeniperimästä kertonee sekin, että molemmat parit löysi esikoinen, ikää 3,5 vuotta.

Muita viime aikain löydöksiä esittelen hajaotannalla. Siihen haaveissa olevaan leikkimökkiin löysin nämä:

Aarikan sirotin ja pikkulautanen. Löytyivät mukavasti samalta kirpparilta, mutta eri myyjiltä. Hinnat ovat jo unohtuneet, mutta tuskin paria euroa enempää. Sen verran naarmuuntuneet, että omaan keittiöön eivät pääse kuin koristeeksi.

Sen sijaan puolison toiveesta ostettu oranssi aterinteline (0,20 e) nostettiin pesun jälkeen paraatipaikalle. Se on ihana eikä vähiten siksi, että samanlainen punainen oli lapsuudenkodissani. Noista lintukuvioisista lasinalusista en vielä tiedä, mitä keksin. Olisivat kyllä käyttötarkoituksessaankin kauniit, mutta hei: lasinaluset taloudessa, jossa kerniliina rokkaa? Muistaakseni eurolla lähtivät.

EBayssa iskin kulman takaa ja nappasin parilla lantilla huippukuntoisen Parasolin (vasemmalla). Syksyn lapselle Parasol oli must, mutta tietoinen ponienmetsästys tyssäsi tähän. Aika aikaa kutakin. Kirpuilta pelastan jos mitä vastaan kopsuttelee. Tänään sitten pyörittelin feikkiponipussia huvikseni, kunnes äkkäsin kaiken rojun keskeltä tuon aidon Sugar Applen. Harjaa on leikattu eikä häntää ole, mutta muuten ei mitään moittimista. Olisi kiva kokeilla tämän entisöimistä. Toisaalta menee leikeissä näinkin. Osittamalla ponipussin hinnan sain Sugar Applen osuudeksi 0,35 e.

Lopuksi vielä kertaostokseksi kallis (7 e), mutta uudenveroinen ja tuikitarpeellinen Lassien välikausihaalari kuopukselle (kuvassa vasemmalla uusi kenkä kädessään):

Sivumennen mainittakoon, että kuvausalustana toimi armeijan suojeluvälinelaatikko, jonka ostin kirpparilta kymmenkunta vuotta sitten. Maksoi muistaakseni 25 e, mutta on totisesti ollut sen väärti: tämä on toiminut penkkinä, sohvapöytänä, muuttolaatikkona, säilytysarkkuna, hoitoalustana... You name it. Mitään sille ei ole ollut tarvis tehdä, värikin on ihan huippu.

Poneja

Tänään torikirppiksellä kävin pyörähtämässä tutun myyjän luona, ja mukaan jäi

G1 MLP Rainbow Ponies -ryhmän siivellinen pegasus Tickle, 2 e sekä

My Little Pony -muottiin tehty feikki, myös 2 e. Tätä olen etsinyt pitkään ihan nähdäkseni, miten laatu eroaa. Ja eroaahan se: ei tietenkään leimoja, puristettaessa pehmeä (aito MLP on kovahko) ja harja sekä häntä ovat ohuet ja harvat. Myös kuviot tyypillisesti yksinkertaiset ja helpot läsäykset. Mutta kaunis!

Jo aiemmin olen kuvannut silloiset aidot ponimme, mutten blogittanut. Nyttemmin mukaan ovat liittyneet ensimmäisen kauden Lemon Drop -äiti sekä Peachy (molemmat mallia Flat Footed), mutta niistä ei vielä ole kuvia.

Tässä kuitenkin vähän maistiaisia:

Wedding Bells Confetti, jossain laatikoissa myös oheistarvikkeet. Samaa Rainbow-ryhmää kuin tämänpäiväinen löytö Tickle. Sisko lainasi tytöille leikkeihin.

Rakkain ponini Sundance sekä Megan. Löysin Sundancen suitset vasta kuvaamisen jälkeen, samoin Meganin mekon. Tulleet synttärilahjaksi yhdessä, täytin neljä tai viisi.

Brush'n Grow -ryhmän Twisty Tailit. Ponin hännän saa vedettyä pitkäksi ja päätä kääntelemällä kerittyä takaisin sisään. Vasemmalla brittiversio, oikealla jenkki (vrt. jalkojen ja pään asento). US Twisty Tailin huusin eBaysta ja onneksi se oli tosi halpa, sillä värivirhe on ilmeinen. Muuten poni on kuitenkin siisti ja mekanismi toimii, joten en valittanut. Tärkeintä oli nähdä versio livenä. =)

Lopuksi vielä Apple Delight Family. Daddy AD on toistaiseksi ainut poikaponimme. Haussa on perheeseen kuuluva Baby Brother AD, mutta sen hinnat näyttävät olevan hunajaa. Pidän kuitenkin silmät auki!

MAAAARSUUUUU: Tämä alkaa muistuttaa etäisesti synkältä yksinpuhelulta. Mihinä soot? Ja anteeksi, olen tykittänyt näitä löytöjä tänne surutta. Pitäisikö rajata? - Rakkaudella Hamsu