Juhlaessu

Talouteemme on kertynyt monenlaista tuunauksiin ja tilkkuiluun soveltuvaa materiaalia. Esimerkiksi tyynyliinoja löytää kirppiksiltä usein valtavan edullisesti. Niissä on juuri sopivasti kangasta johonkin pieneen kivaan työhön, ja bonuksena parhaissa on nätti monogrammi tai muu kirjailu. Tänään kaivoin tilkkuvakkaa (olihan helatorstai, enkä voinut lähteä kirppikselle uusia löytöjä tekemään) ja silmiini sattuivat nämä kuviolliset yksilöt:



Sinikukallinen liina on ostettu Porista siltä kirpputorilta joka on linja-autoaseman vieressä, paketissa oli yhteensä 4 tyynyliinaa ja hintana 1 €. Keltakukallinen liina on äidin kapioista (siinä oli ruma mysteeritahra, jonka takia se ei enää soveltunut varsinaiseen tarkoitukseensa liinavaatteeksi).

Olen kerännyt kirjahyllyyni pienen kokoelman erilaisia tuunailuun rohkaisevia teoksia. Yksi niistä on Oodi tyynyliinalle, jonka innoittamana päätin onnella itselleni uuden esiliinan. Osainnoittajana oli myös tämä, joitakin päiviä sitten kirpputorilta eurolla ostamastani ompeluvinkkikirjasta peräisin oleva kuva:



Purin molemmat tyynyliinat päätykäänteitä lukuunottamatta alkutekijöihinsä. Katsoin mallia (ja kopioin itse asiassa kaavatkin) vanhasta essustani. Tyynyliina ei ollut tietenkään essuksi tarpeeksi leveä sellaisenaan, joten ompelin essuun sivusaumat. En ollut koskaan aiemmin leikannut ja ommellut (huolitteluun tarkoitettua) muotokaitaletta itse ilman osaavan ompelijan valvovaa silmää, mutta vanhan essuni ja kauan sitten ostamani Ompelutöiden käsikirjan avulla selvisin tästä koitoksesta (ja keräsin samalla expoa seuraavaan projektiini, kauan sitten aloitetun mutta kesken jääneen tunikan ompelemiseen).

Valmis essu näyttää tältä (ei mahtunut kokonaisena kuvaan, mutta tässä näkyvät tärkeimmät yksityiskohdat):