Lankalauantain löytöjä

On ollut hiljaiseloa nyt. Olen kyllä kierrellyt kirpputoreja, mutta olen ollut tavattoman kranttu. Yhdet unelmafarkut löysin eurolla, mutta kuvaan omia vaatteitani tänne hyvin harvoin. Yhden kirpparikokonaisuuden kyllä aion kuvata, kunhan kerkiän. Minusta on hauska yhdistellä vaatteita ja sitten yllättää ihastelijat, että kokonaisuus on maksanut kuusi euroa. ;)

Tänään tein pikkukierroksen esikoisen kanssa; tämä on meidän yhteinen harrastuksemme, jossa voin omistautua esikolle kokonaan. Tyttö löysi itselleen liudan Disney-figuureja, kuopukselle löysin kolmellakymmenellä sentillä kesäpöksyt.

Kesätarjoiluja varten löysin tällaisen neliapilaparivaljakon:

Leimoista päätellen unkarilaiset kannu ja purnukka, yht. 4 e. (Pelastusarmeijan kirpputori, Lahti.)

Marsu: Muistanko väärin, vai onko sinulla tällaiset myös? Kannun voisin pitää, mutta tuo purkki on tarvittaessa joutilas. Mitä sellaisessa pitää säilyttää? Karkkeja?

Kesävaatteita olen nyt etsinyt koko väelle. Esikoiselle löysin aiemmin hauskat Vikingin kirahvikumpparit, 4 e. Yritän inventoida varastossa kesäkledjut pikaisesti, jotta pystyn täsmentämään ostokseni järkevästi.

Samalla teen jälleen kaappien tyhjennyksen - siis tilaa uusille löydöille. ;)

edit: Palasinpa vielä pikaisesti taltioimaan pari juttua:

Saihan puolisokin tuliaisia: Tintti 1 e. (Lanttila, Lahti.)

Seuraavat ovat joko vanhoja löytöjä tai eivät kirppariostoja ollenkaan, mutta haluan muuten vain jakaa ne näin keltaisena, aurinkoisena päivänä.

Olen juuri valmistumassa ammattiin, ja viimeisenä koulutehtävänä minun piti toimia vertaisarvioijana ystävieni opinnäytetyölle. Ansiokkaan työn opponointi oli itsessään palkitsevaa, mutta yllätyksekseni opponoitavat olivat ostaneet kiitokseksi kesämekot tytöille. Ihana ajatus! ♥

Ensimmäiseksi aurinkomekko, koko 80 cm sekä

sitruunamekko, koko 100 cm. Molempien tekijänä lahtelainen käsityöläisyritys Piompu.


Kesämekkopitoisuus on turvattu myös äidin osalta - vaikka oikeastaan tätä olen käyttänyt jo vuosia. Alun perin sen on löytänyt siskoni joltakin Brysselin kirpparilta. 60-luvun Marimekko ei ulkomailla paljon paina, joten hinta oli ruhtinaalliset 3 euroa.

Edellisessä viestissään Marsu jo raportoikin oivaltavasta tuunauksestaan! Niitä olisi tarkoitus tulla lisääkin. Tässä korteni kekoon:

Toissatalvena dyykatut punarunkoiset tuolit saivat viime keväänä ylleen Finlaysonin kernikankaan. Näitä on meillä kaksin kappalein, talvella ovat sisällä ja kesällä partsilla. Muuta en siis ole tuoleille tehnyt kuin repinyt vanhan päällyskankaan pois, pingottanut uuden tilalle ja naputellut kankaan nupinauloilla kiinni. Pienten lasten kanssa pyyhittävä päällinen on osoittautunut hyväksi.

Kuvassa takana näkyvät keittiön verhot, jotka ovat vanhasta hotellista 60-luvulta.

Kuosi lähempää. Minulle rakkaat verhot. ♥

Illalla käynen kaappien kimppuun. :)

Puseron uusin elämä

Kaapissani on pyörinyt jo pitkään Ragazzin valkoinen puuvillaneulepusero kultaiselta 90-luvulta. Vaate ei imarrellut naisellista vartaloani ollenkaan, vaan olisi vaatinut 20 kiloa sorjemman tytönheilakan ruumiinrakenteen. Pääntiekin ahdisti. Puseron pitsikuosi vain oli niin ihanan suloinen, että en malttanut millään lempata roivelia kierrätykseen. Sitten päivänä muutamana tajusin, että nätti nojatuolini kaipaisi surkeasti uutta sohvatyynyä kaverikseen. Tuumasta toimeen.

Puserolle kävi näin:



(Unohdin siis tapani mukaan ottaa virallisen "ennen"-kuvan, mutta tästäkin saa vielä ihan hyvän käsityksen vaatteen alkuperäisestä luonteesta.)

Mittasin siis aluksi vanhan tyynynpäällisen ja leikkasin puserosta sopivankokoisen kiekäleen mittojen mukaan. Muistin jopa lisätä saumavarat ja pienen kääntövarankin päällisen aukinaiseksi suunniteltuun sivuun.

Huomasin leikatessa, että puseron nurja puoli oli pinnaltaan vielä ulkopuoltakin kivempi ja eläväisempi, ja niinpä tyynyn oikeaksi puoleksi valikoitui alkuperäisen puseron sisäpuolella ollut pinta. Surautin saumat ompelukoneella (tilanpuutteen vuoksi en omista vielä saumuria, vaikka sellaista olen himoillut jo vuosikaudet) ja ompelin aukinaiseen sivuun nepparit. Aikaa koko operaatioon kului yhteensä pari tuntia, josta suurin osa alun leikkuuötväilyyn ja lopun nepparien kiinnitykseen.

Lopputulos näkyy tässä:



Sitten vielä yleiskuva tuolista, joka on aikanaan ostettu kympillä Porin Kontti-kierrätystavaratalosta (SPR). Verhoilu alkaa olla ihan pikkuisen nuhruinen käsinojista, mutta hyvin on tuoli muuten pitänyt pintansa.



Lopuista puseronjämistä on tarkoitus askarrella uudet ranteenlämmittimet vanhojen, ilmeisesti kadottamieni tilalle. Niistä sitten myöhemmin.

Marsu käy kirjamessuilla

Marsun tämänhetkisessä sijaintikaupungissa järjestettiin viime viikonloppuna Elämysviikonloppu-tapahtuma, jossa kaupungin mahtavan-upeaan messukeskukseen oli sullottu yhtä aikaa peräti viidet eri messut. (Olikohan niitä viidet? Kauheen monet ainakin.) Koska yhdet messuista olivat kirjamessut, oli selvää, että Marsu lipuisi paikalle ennemmin tai myöhemmin. Tulette tuntemaan tapani tämän blogin edistyessä.

Toisin kuin Hamsteri-toverinsa, on Marsu mitä ansioitunein hamstraaja. Kerään kaikenlaista ja olen huono luopumaan asioista. Toisaalta keräämäni materiaalit saavat usein käpälissäni uuden muodon - tästä lisää myöhemmin - ja toisaalta nykyään kiikutan usein tylsimpiä löytöjäni antaumuksella kierrätykseen, kun kyllästyn jemmaamaan niitä kaapeissa. Ainakin tällä hetkellä asuntomme säilytystilan rajallisuus asettaa rajoja myös hamstrausharrastukselle, mikä taitaa olla vain hyvä.

Ja siittä takaisin kirjamessuasioihin. Olin tämänvuotiseen messutarjontaan hieman pettynyt, sillä antikvariaatteja oli messuilla tarjolla selvästi aikaisempaa vähemmän ja varsinaisten kirjakauppojen lisäksi samaan halliin oli tungettu vielä eduskuntavaalikampanjojaan tekevien puolueiden kojut. Niinpä messusaaliini jäi perin vähäiseksi, mistä tosin sekä kukkaro että Lundia kiittävät. (Lundiassa on hyllytilaa arviolta 10 metriä, josta käytössä tällä hetkellä arviolta 24 metriä, kun monessa hyllyssä on tavaraa kahdessa rivissä.)

Pari aarretta piti kuitenkin hankkia antikvariaattien pöydiltä.



Astrid Lindgrenin Marikki oli pienokaisena ollessa lempikirjojani, eikä pelkästään siksi, että samaistuin voimakkaasti sen nimihahmoon ja hänen sisaruussuhteeseensa (jossa siskoa rääkätään ja kiusataan olan takaa, mutta lopulta sisko on silti tärkein ihminen maailmassa). Tämä teos löytyi Pohjanmaan kirjamyynnin (olikohan se sen nimi?) messuosastolta viiden euron korista.



Risto Roopenpojan ihmeellinen elämä on esimerkki sarjastamme "pimeitä suomennoksia". Tämäntyyppinen suomen oloihin sovellettu kaunokirjallisuus herättää minussa hilpeyttä ja jonkinlaista hellyyttä. Nykyään ei suomennoksia enää tehdä tällä tavalla. Tämä Robinson Crusoe -mukaelma löytyi antikvariaatti Makedonian pöydältä.

Kuten ystäväni Hamsteri, minäkin pahoittelen näiden ensimmäisten lisäämieni kuvien laatua tai pikemminkin laaduttomuutta. Ensi kerralla kuvatessani käytän jalustaa. Tai ainakin laitan valot päälle ja pidän kamerasta kiinni molemmin käsin.

Hamsterin aloitusviesti

Hei,

täällä Hamsteri.

Kokoan tänne yhdessä ystäväni Marsun kera kirpputorihankintoja, jotka syystä tai toisesta ovat lämmittäneet mieltämme runsaasti. Osa raporteista saattaa koostua myös dyykattuna tai muuten kierrätettynä saadusta esineistöstä. Blogillamme on vakavampikin tarkoitus, mutta siitä sitten myöhemmin. ;)

Kirpputorit ovat minulle paitsi toinen koti, myös tapa rentoutua. Osviitaksi mainittakoon, että 90 % vaatteistani on kirpputorilta tai muuten kierrätettyä. Monet hankinnoistani päätyvät myös kahdelle lapselleni. Aivan jokaista huivia ja potkupukua en kuitenkaan tänne laita. Lähinnä keskityn "aarteisiin" tai hupsuihin pikkurahalöytöihin. Ylipäänsä perheemme budjetti on tiukka, joten kovin kalliisiin investointeihin ei ole rahkeita. - Lienee vielä syytä mainita kiinnostukseni My Little Ponyihin sekä erityisesti niiden valeversioihin. Niistä luonen omat osionsa.

Totta puhuen koodinimeni Hamsteri on paradoksaalinen, koska olen luonteeltani kaikkea muuta kuin hamstraaja. Valitsen kotiimme pääsevät esineet tarkasti ja järjestän säännöllisesti kaappimylläköitä, joiden yhteydessä laitan kiertoon kaiken tarpeettoman. Voipi olla, että osa tänne kuvaamistani esineistä onkin ennemmin tai myöhemmin jo uudessa kodissa. :) Hamsteri kuitenkin rimmaa hyvin Marsun kanssa...

... toki muutenkin kuin vain nimenä. Meillä on perin yhtenäinen maku, mutta painotuserojakin on. Toivonkin, että te lukijat löydätte onnen hetkiä täältä, toisen tuolta, ja jaatte kanssamme löytämisen ilon! =)

Kunniakas blogi on hieman kiusallista aloittaa epätarkalla kuvalla, mutta lupasin lapsille, että blogin ensimmäinen kuva on tästä lelusta. Ja koska lelulla leikkijä oli kuvanottohetkessä mukana, jälki näyttää tältä:

Jukka (Oy Juho Jussila) puusiili, 0,50 e. (Lanttila, Lahti.) Tämä oli loistolöytö. :)

10 kpl vanhoja pääsiäiskortteja, takana tuki kuten valokuvakehyksissä, 2 e. (Tiinan kirppis, Heinola.)

Keräilen tällaisiakin. Emäntäkoulun kirja, julk. Maatalousnaiset 1955. Pelastin matkalla roskikseen.

Verhot 1950-luvulta. Maija Isolan Hundkex, Borås Wåfveri AB. Virheettömät. Työkaveri dyykkasi ja antoi minulle.


1980-luvun hyväkuntoinen Barbie Custom Made Classic Convertible Rolls Royce, 5 e. Kolmivuotiaan esikoisen löytö. Täysin leikissä mukana - siitä huolimatta, että eBayssa tästä näköjään pyydetään jopa 100 USD. (OnnenAitta, Heinola.)

Lemmikkejäni ovat myös vanhat kirjat. Vasemmalla aarre: Thor Heyerdahlin Expedition Kon-Tiki, 3 e. Ruotsinkielinen, painettu 1949. Vasemmalla Oskar Lutsin Talve, 2 e. Vironkielinen, painettu 1994. (Jokin kirppis Tuusulassa?)

Lopuksi vielä tämänpäiväinen löytö:

Samanlainen paistinpannu ja kakkumuotti, joilla olen lapsena leikkinyt (ja piloille raapinut). Äkkäsin nämä yhdestä romupussista, josta lähes kaiken muun heitin pois. Pannun ja muotin lisäksi pussista meille jäivät nuken potta sekä tennispallo täkkipyykin kuohkeuttajaksi. Pussilla oli hintaa 0,90 e, josta pannun ja muotin osuus yhteensä 20 senttiä. (Lanttila, Lahti.)


Tämänkaltaisia sattumia siis tarjolla jatkossakin! :)